”Suomi elää puusta”

”Suomi elää puusta” kuuluu vanha sanonta, joka pitää tällä hetkellä paikkansa enemmän kuin hyvin. Puun käyttömäärät ovat tällä hetkellä noin 65 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, joista Suomessa hakatun puun osuus on noin 55 miljoonaa kuutiometriä ja tuontipuun osuus 10 miljoonaa kuutiometriä. Kotimaisesta puusta yksityismetsien osuus kokonaishakkuusta oli yli 80 % eli noin 45 miljoonaa kuutiometriä.

Äänekosken uuden biotuotetehtaan ja muiden jo vahvistettujen investointien jälkeen vuosittainen puun tarve nousee arvioiden mukaan vuonna 2017 noin 75 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Lisäksi Finnpulpilla on suunnitteilla uusi tehdas Kuopioon ja Kemijärvelle on suunnitteilla oma tehdas, joiden vuosittainen tarve puuraaka-aineelle olisi noin 11 miljoonaa kuutiometriä. Vielä näiden lisäksi kiinalaisomisteinen Kaidi suunnittelee biotuotehdasta Kemiin ja St1 biotuotehdasta Kainuuseen. Jos nämä toteutuvat, on vuosittainen tarve puulle jo 92 miljoonaa kuutiometriä. Metsät kasvavat vuosittain reilu 100 miljoonaa kuutiota. Vaikka nopealla laskutoimituksella voitaisiin todeta, että puu riittäisi kaikkeen tarpeeseen Suomessa, ei vuosikasvua voida 100 prosenttisesti hyödyntää. Täytyy myös huomioida, että kasvussa on mukana kaikki puut, joita Suomen metsissä kasvaa. Biotuotetehtaat eivät kuitenkaan kaikkia puulajeja pysty hyödyntämään ja nyt esim. Metsäteollisuus ry varoittaa, että suomalaista kuitupuuta ei kaikille riitä.

Taloudessa rakennemuutokselle on siis tarvetta. Pelkästään pohdinta siitä, miten korvata fossiiliset polttoaineet uusiutuvilla energiamuodoilla ei riitä. On myös mietittävä miten saadaa rakennettua tehokasta biopohjaista kiertotaloutta ja maksimoimoitua biomassojen käytöstä saatava lisäarvo. Hyvää työtä tehdään jo nyt. Metsäteollisuuden sivuvirtoina syntyy mm. kuitulietettä, jota voidaan käyttää rakennekuituna pelloilla parantamaan vilejlyominaisuuksia. Lisäksi kuitulietteesstä tehty rakennekuitu täyttää luomutuotannon vaatimukset, joten sitä voidaan käyttää hyvin laajasti.

Kestävä biopohjainen kiertotalous tarkoittaa käytännössä keinoja, joiden avulla myös metsistä saatavat luonnonvarat säilyvät talouden kierrossa tuotteina mahdollisimman kauan. Näin turvataan metsien hiilinielun kasvattaman hiilivaraston säilyminen.

Käytännössä kaikki metsäraaka-aineista valmistettavat tuotteet voidaan käyttää energiana. Tämä on kuitenkin tuhlailevaa raaka-aineiden ja luonnonvarojen käyttöä. Lisäksi menetämme suuren osan siitä hyödystä, jonka metsät voivat tarjota keräämällä hiilidioksidia ilmakehästä ja varastoimalla sitä siten, ettei se lisää maapallon lämpenemistä. 12.9. esitetty Ylen MOT-ohjelma käsitteli biopolttoaineita ja niiden ympäristövaikutuksia. Sekä Suomen ympäristökeskuksen että Helsingin yliopiston tutkijat olivat sitä mieltä, että puun käyttö biopolttoaineen raaka-aineena tulee kasvattamaan hiilidioksidipäästöjä ja nopeuttamaan ilmastonmuutosta.

Bipolttoaineissa kannattavinta on käyttää raaka-aineena jätettä. Ainespuun käyttö bipolttoaineissa johtaa polttoaineen hinnan nousuun ja negatiivisiin ilmastovaikutuksiin. Poltettaessa puu esim. polttoaineena, vapauttaa se aiemmin sitomansa hiilidioksidin ilmakehään. Polttoaineeksi puu pitäisikin käyttää vasta kiertoaikansa loppuvaiheessa. Pitkäikäisissä tuotteissa hiilidioksidivarasto sen sijaan säilyy. Esim. puukerrostalojen puurakenteissa säilyvät hiilivarastot koko elinkaaren ajan.

Metsäteollisuuden arvion mukaan puuta riittäisi Suomessa hakattavaksi maksimissaan noin 80 miljoonaa kuutiometriä. MTK on asiasta eri mieltä ja heidän mukaan puuta riittää kattamaan kaikki edellä mainitut investoinnit. Riittää puu tai ei, ainakin sen käyttö tulee Suomessa taas lisääntymään.

Kiertotaloudessa valmistetut tuotteet ovat itsessään pitkäikäisiä, mutta niitä täytyy myös voida korjata ja käyttää uudestaan, mahdollisesti muunneltuina. Tällä tavoin voidaan taata se, että kotimaista raaka-ainetta riittää myös tulevaisuudessa.