Kivennäismaan kasvupaikkatyypit

Kasvupaikkatyypin määrittäminen on metsätaloudessa tärkeää, koska kasvupaikka kertoo maan viljavuuden. Eri puulajit taas tulevat toimeen erilaisilla kasvupaikoilla. Suomen yleisimmistä metsätalouden puulajeista kuusi ja rauduskoivu menestyvät parhaiten tuoreella kankaalla ja sitä rehevimmillä mailla. Mänty taas menestyy parhaiten kuivahkolla kankaalla ja sitä kuivemmilla paikoilla. Tuoreella kankaalla männystä tulee usein oksikasta runkopuuta, joka ei taas metsätalouden kannalta ole toivottavaa. Kuusi taas ei saavuta kasvupotentiaaliaan liian kuivalla maalla.

Kasvupaikkatyyppi tulee määrittää ennen metsän uudistamista, jotta saadaan valittua oikea puulaji, joka uudistettavalla alalla menestyy mahdollisimman hyvin. Näin saadaan mahdollisimman hyvä kasvu metsälle ja laadukasta puuta korjuuseen.

Seuraavassa pieni tietoisku Suomen kivennäismaiden kasvupaikkatyypeistä ja niiden opaskasveista, joiden avulla kasvupaikka voidaan tunnistaa. Turvemaiden kasvupaikkatyypeistä tulossa juttua loppukesästä.

Suomi on jaettu kuuteen ilmastoltaan erilaiseen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen, jotka ovat seuraavat (etelästä pohjoiseen):

  • Saaristo-Suomi
  • Etelä-Suomi
  • Pohjanmaa-Kainuu
  • Perä-Pohjola
  • Metsä-Lappi
  • Tunturi-Lappi

Kivennäismaan kasvupaikkatyyppejä Suomessa on määritelty kuusi, jotka ovat kosteimmasta kuivimpaan:

  • Lehdot
  • Lehtomaiset kankaat
  • Tuoreet kankaat
  • Kuivahkot kankaat
  • Kuivat kankaat
  • Karukkokankaat

Kasvupaikkatyypit ovat yleisluokkia, jotka tarkentuvat maan eri osissa metsäkasvillisuusvyöhykkeiden mukaan metsätyypeiksi. Tässä esitellyt kasvupaikkatyypit nimikkokasveineen ovat Etelä-Suomen alueella sijaitsevia metsätyyppejä lukuun ottamatta karukkokangasta, jonka metsätyyppi on kaikilla vyöhykkeillä jäkälätyyppi (ClT). Kasvupaikkatyyppien nimet pysyvät samoina eri metsäkasvillisuusvyöhykkeillä, mutta metsätyypit muuttuvat siirryttäessä metsäkasvillisuusvyöhykkeeltä toiseen. Esimerkiksi Etelä-Suomessa tuoreiden kankaiden yleisin metsätyyppi on mustikkatyyppi (MT), kun taas Pohjanmaa-Kainuun metsäkasvillisuusvyöhykkeellä yleisin tuoreen kankaan metsätyyppi on puolukkamustikkatyyppi (VMT).

Lehdot


Lehdot ovat hyväkasvuisia ja reheviä kasvupaikkoja, joiden maaperä on murenevaa multaa. Tavallisimmin lehtoja esiintyy rehevillä rinnemailla, purojen varsilla ja rannoilla. Kaikki ilmasto-oloihin sopivat puulajit menestyvät lehdoissa. Lehtoja on Suomen kangasmetsien pinta-alasta Etelä-Suomessa noin 1,5 % ja Pohjois-Suomessa alle 0,5 %. Lehtoja on aiemmin ollut enemmän, mutta suuri osa niistä on raivattu pelloiksi.

Lehdoille tyypillistä on usein harva sammalpeite, joka muodostuu leveälehtisistä lehtosammalista. Lehdoilla esiintyy runsaasti kookkaita ja ohutlehtisiä ruoho- ja heinäkasveja sekä saniaisia.

Etelä-Suomen alueella lehdon metsätyyppi on Käenkaali-oravanmarjatyyppi (OMaT). Opaskasveja ovat lehto-orvokki, lehtotähtimö, näsiä, koiranheisi, lehtokuusama ja lehtoruusukesammal.

Lehtomaiset kankaat


Lehtomaiset kankaat ovat Etelä-Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeellä käenkaali-mustikkatyypin (OMT) metsätyyppejä. Varvusto on lehtomaisella kankaalla runsaampaa kuin lehdoissa, mutta muuten lehtomaisella kankaalla on runsaasti ruoho- ja heinäkasvillisuutta. Lehtomaisella kankaalla on usein ohuen kangashumuksen alla ”puolimultaa”, joka on multamainen maatunut kerros mullasta. Maannos on usein ruskopodsolia.

Kangasmetsistä noin 25 % Etelä-Suomessa ja noin 3 % Pohjois-Suomessa on lehtomaisia kankaita.

Käenkaali-mustikkatyypin lehtomaisen kankaan opaskasveja ovat ketunlieko, käenkaali, nuokkuhelmikkä, sormisara, metsäliekosammal ja metsäorvokki.

Tuoreet kankaat


Tuoreet kankaat ovat Etelä-Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeellä mustikkatyypin metsätyyppejä. Tuoreen kankaan peittävä ja yhtenäinen sammalkerros muodostuu seinä-, kerros- ja kynsisammalista. Tuoreet kankaat ovat varpuvaltaisia, joiden maannos on podsolia ja huopamainen kangashumuskerros on selkeästi erottuva. Tuoreen kankaan puuntuotoskyky heikkenee korkeahkolla vedenjakajaseudulla sekä erityisesti pohjois- ja itärinteillä kunttaantumisen takia.

Etelä-Suomessa tuoreen kankaan valtavarpu on mustikka. Heinikoita on valoisilla ja aukeilla metsillä runsaasti, mutta vartuneemmissa kuusikoissa heikommin. Tuoreiden kankaiden valtapuulaji on kuusi, mutta sekametsiäkin esiintyy yleisesti. Kangasmetsistä tuoreita kankaita on Etelä-Suomessa noin 45 % ja Pohjois-Suomessa noin 40 %.

Opaskasveja tuoreissa mustikkatyypin kangasmetsissä ovat metsäalvejuuri, metsämaitikka, metsäkorte, nuokkutalvikki, vadelma ja metsäkerrossammal.

Kuivahkot kankaat


Kuivahkot kankaat ovat Etelä-Suomen metsäkasvillisuusalueella puolukkatyypin (VT) metsätyyppejä. Kuivahkot kankaat ovat joko moreenimaita tai hiekka- ja someromaita, jotka ovat laihoja ja vähän hienoja aineksia sisältäviä. Yhtenäisen pohjakerroksen muodostavat seinä- ja kynsisammalet, kun taas puolukka, kanerva ja mustikka muodostavat varpuvaltaisen kenttäkerroksen. Kuivahkot kankaat ovat tyypillisiä männyn kasvupaikkoja, joissa kuusta esiintyy usein alikasvoksena, mutta sen kasvu on mäntyyn verrattuna huono. Etelä-Suomen kangasmetsistä kuivahkoja kankaita on noin 25 %, kun taas pohjoisessa niiden osuus kaikista kangasmetsistä on lähes 50 %.

Opaskasveja puolukkatyypin kuivahkoissa kankaissa ovat metsätähti, lillukka, kultapiisku, oravanmarja, kevätpiippo ja vanamo.

Kuivat kankaat


Etelä-Suomessa kuivat kankaat ovat kanervatyypin (CT) metsätyyppejä. Kuivat kankaat ovat jäkälä- ja varpukankaita, joiden maaperä on joko hiekkaa tai someroa, harvemmin moreenia. Kuivahkon kankaan pintakasvillisuus muodostuu varvustojen osalta kanervasta, puolukasta ja variksenmarjasta. Jäkälää on kuivahkoa kangasta runsaammin ja se on peittävää, ei vain laikuittain esiintyvää kuten kuivahkolla kankaalla. Humuskerros on ohut ja heikosti maatunut. Metsämaasta kuivia kankaita on Etelä-Suomessa noin 2 % ja Pohjois-Suomessa lähes 10 %.

Kanervatyypin kuivan kankaan opaskasveja ovat kissankäpälä, palleroporonjäkälä, isohirvenjäkälä, harmaaporonjäkälä ja kanerva.

Karukkokankaat

karukkokangas
Karukkokankaat ovat koko Suomessa jäkälätyypin (ClT) metsätyyppejä. Niille on ominaista lähes yhtenäinen jäkäläkerros muun kasvillisuuden ollessa hyvin niukkaa. Humuskerros muodostuu lähes pelkästään jäkälän jäännöksistä ja puiden karikkeesta ollen hyvin ohut. Puusto on harvaa eri-ikäismännikköä, joten karukkokankaan metsätyypit ovat valoisia. Karukkokankaita ei ole käytännössä lainkaan Suomen eteläosissa ja pohjoisessakin kangasmetsistä vain 0,2 % on karukkokankaita. Opaskasvina karukkokankaalla on jäkälä.