Jokamiehenoikeudet

Hesarissa oli tänään (ke 8.6.2016) juttua jokamiehenoikeuksista. Kirjoittelin aiheesta itse talvella muussa yhteydessä ja ajattelin sen julkaista nyt myös täällä Santun Metsäpalvelun blogissa. Kesäaikaan aihe on kuitenkin suurimmalle osalle ajankohtaisin.

Suomessa on, muiden Pohjoismaiden tapaan, käytössä laajat jokamiehenoikeudet, jotka antavat kaikille tasapuolisen mahdollisuuden nauttia luon- nosta ja hyödyntää luonnonantimia. Vapauksien mukana tulee kuitenkin aina vastuu ja luonnossa liikkujan tuleekin huolehtia siitä, että omasta toiminnasta ei aiheudu haittaa luonnolle, maanomistajalle tai muille luonnossaliikkujille. Alla olevassa listauksessa on esitetty tiivistetysti, mitä Suomessa saa jokamiehenoikeudella tehdä ja mitkä asiat eivät taas kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin:

Jokamiehenoikeudella saat:

Jokamiehenoikeudella et saa:

  • Liikkua jalan, hiihtäen sekä pyöräillen luonnossa
  • Poimia luonnonmarjoja, kukkia ja sieniä (ei kuitenkaan rauhoitettuja lajeja
  • Onkia ja pilkkiä
  • Liikkua jäällä ja vesistöissä, uida sekä ankkuroida tilapäisesti tarpeetonta haittaa aiheuttamatta.
  • Ulkoiluttaa koiraa kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä toisen mailla.
  • Ratsastaa, jos siitä ei aiheudu vähäistä suurempaa vahinkoa puustolle tai tiestölle.
  • Kääpiä saa kerätä puuta vahin- goittamatta, mutta pakuria tai pahkoja ei saa ottaa, koska nii- den irrottaminen vahingoittaa puuta.
  • Kulkea yksityisillä teillä jalan tai polkupyörällä
  • Leiriytyä väliaikaisesti toisen maalle, jos siitä ei aiheudu vä- häistä suurempaa haittaa eikä se häiritse kotirauhaa
  • Liikkua toisen piha-alueella tai erityiskäytössä olevalla alueella, kuten viljelyksillä (talvella viljellyn pellon yli voi kulkea).
  • Aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa toisille, häiritä kotirauhaa
  • Roskata tai muutoin vahingoit- taa ympäristöä
  • Häiritä lintujen tai muiden eläinten pesintää etkä riista- eläimiä
  • Kerätä sammalta, jäkälää, maa- ainesta tai puuta. (Maassa olevia oksia, risuja, lehtiä, käpyjä ym. saa kuitenkin kerätä)
  • Ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa
  • Kalastaa tai metsästää ilmanasianomaisia lupia
  • Tehdä nuotiota tai muuta avotulta ilman maanomistajan lupaa (Metsäpalovaaran aikana kaikki avotulenteko kielletty)

Luontoarvot ja luonnossa liikkuminen on ollut kasvava trendi jo usean vuoden ajan. Asia on hyvä siinä mielessä, että yhä useampi ihminen arvostaisi sekä luontoa että sen suojelua. Kuitenkin kasvava väkijoukko luonnossa, kuten retkeilijät, marjastajat, metsästäjät ja eri urheilulajien harrastajat osaltaan kuormittavat luontoa yhä enemmän ja vaikuttavat omalla toiminnallaan myös eläinten pesimärauhaan sekä lisääntymiseen.

Aamulehdessä oli jokin aika sitten mielenkiintoinen keskustelunavaus jokamiehenoikeuksien rajoittamisesta luonnon säästämiseksi. Ympäristöasioihin erikoistunut asianajaja Pirkka Lappalainen otti kirjoituksessaan esimerkiksi Nokian metsäjärvialueella olevan Natura-alueen, joka on perustettu mm. kaakkurien suojelemiseksi. Kaakkurien määrä on alueella puolittunut 1990-luvun tasosta ja suurimpana syynä kirjoituksen mukaan pidetään pesimärauhan häiriintymistä. Vapaa liikkumisoikeus luonnossa voikin olla vahvasti ristiriidassa niiden tavoitteiden kanssa, jonka takia jokin alue on alun perin luonnonsuojelualueeksi kaavoitettu. Paikalliset ja määräaikaiset rajoitukset jokamiehenoikeuksiin voisivat olla tietyissä tilanteissa paikallaan ja asiasta olisi suotavaa saada aikaan laajempaa keskustelua. Samalla tulee kuitenkin pitää huoli siitä, että ihmisten suhde luontoon ei muutu sellaiseksi, että sitä vain suojellaan, mutta siellä ei saa liikkua. Lappalainen peräsi myös lisää lakeja liikkumisen rajoittamiseksi, mutta riittäisikö kuitenkin riittävä tiedottaminen, suositusten antaminen ja luotto siihen, että ihmiset ymmärtävä omassa toiminnassaan ottaa huomioon paikalliset erityistilanteet?

Seuraavilla kappaleissa on tarkasteltu jokamiehenoikeuksia eri toimintojen näkökulmasta. Näissä on huomioitu pääasiassa vain jokamiehenoikeuksiin liittyvät asiat, joten esim. metsästystä ei käydä yleistasoa tarkemmin läpi.

Marjastus ja sienestys

Suomessa saa jokainen Suomessa oleskeleva kerätä luonnosta rauhoittamattomia marjoja ja sieniä. Myös puista saa kerätä marjoja vahingoittamatta puuta. Katajanmarja on biologisesti määritelty kävyksi, joiden ke- rääminen ei kuuluisi jokamiehenoikeuden piiriin, mutta käytännössä katajanmarjat mielletään marjoiksi ja niitäkin saa kerätä jokamiehenoikeudella. Maanomistaja ei voi varata tuotteita omaan käyttöönsä tai rajoittaa liikkumista ja marjojen tai sienien keräämistä alueilla, joilla muutenkin saa jokamiehenoikeudella liikkua. Maanomistaja voi kuitenkin viljellä maallaan marjoja tai sieniä, jolloin ne eivät kuulu jokamiehenoikeuden piiriin. Tällaiset alueet tulee merkitä selkeästi esim. aitaamaalla, jolloin luonnossa liikkuja tietää, että alue on otettu erityiseen käyttöön. Suojelluilla alueilla ja esim. luonnonpuistoissa saattaa olla rajoituksia marjojen ja sienien poiminnan suhteen, joten asia tulee tällaisilla alueilla aina varmistaa etukäteen. Maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää luonnonvaraisten tuotteiden keruun Lapin läänissä, jos sillä on paikallisen väestön toimeentulon kannalta huomattavaa taloudellista merkitystä. Tämä kielto koskee käytännössä vain lakkaa.

Tuotteita saa kerätä myös kaupallisiin tarkoituksiin, joka on herättänyt kohua useina vuosina, kun yritykset lennättävät Aasiasta marjanpoimijoita Suomeen ja kaupallistavat suomalaiset jokamiehenoikeudet. Marjasadosta poimitaan kuitenkin vuosittain vain 3-10 % ja sienisadosta 3 %. Kaupallisen poiminnan osuus tästä on noin kolmannes, joten keräilymäärien suhteen Suomessa on tilaa myös kaupalliselle poiminnalle.

Toisaalta konfliktit ulkomaalaisten marjanpoimijoiden ja paikallisten asukkaiden kanssa ovat myös ymmärrettäviä. Suomessa on tosiaan pitkät perinteet jokamiehenoikeuksista ja ihmiset osaavat luonnostaan noudattaa esim. kotirauhaa ja pysyä poissa toisten pihapiireistä. Ulkomailta tulevalle nämä asiat eivät välttämättä ole itsestään selviä. Poimintapaine myös keskittyy usein hyvien liikenneyhteyksien päähän, tai ainakin paikkoihin, joihin pääsee melko helposti autolla. Tällaisella alueella on luonnollisesti enemmän myös paikallisia verrattuna erämaihin. Olisikin mielenkiintoista tietää, mikä on alueellinen marjojen keräämisprosentti ja miten marjojen ja sienien keräämispaine sijoittuu valtakunnantasolla.

Oma kotipaikkakuntani, Orivesi, on pinta-alaltaan 971 km2, josta maa-aluetta on 764 km2. Asukkaita Orivedellä on noin 9500, joten maapinta-alaa per asukas kaupungissa on noin kahdeksan hehtaaria. Tampereella pinta-alaa on vertailun vuoksi 0,2ha/asukas. Orivedellä siis riittää luontoa, josta kerätä marjoja ja sieniä. Kaupungissa on vuosittain myös ulkomaalaisia marjanpoimijoita, mutta konflikteja heidän kanssaan ei tietääkseni ole ollut.

Yrtit ym. keräilytuotteet ja erityistuotteet

Luonnonvaraisia ja rauhoittamattomia kukkia, yrttejä ja vastaavia kasveja saa kerätä jokamiehenoikeudella. Luonnonsuojelulaissa määritellään erik- seen rauhoitetut kasvit, jotka eivät kuulu jokamiehenoikeuden piiriin. Esim. jäkälää tai sammalta ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Luonnonvaraisten kasvien keräämistä koskee samat säännöt ja oikeudet kuin marjojen ja sienienkin kohdalla; Kerättyjä tuotteita saa myös myydä.

Puiden oksien, havujen, lehtien, tuohen tai kaarnan kerääminen puusta ei sallittua ilman maanomistajan lupaa. Myöskään puussa olevat kävyt, terhot tai pähkinät eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin. Maahan pudonneita ri- suja, lehtiä, käpyjä ym. kuitenkin saa kerätä jokamiehenoikeudella. Myös kääpiä saa kerätä puiden rungoista, jos kerääminen ei vahingoita puuta. Esim. pakurikäävän irrottaminen vahingoittaa aina puuta ja näin ollen se vaatii maanomistajan luvan.

Lintujen munien kerääminen sekä pesien vahingoittaminen on kielletty laissa luonnonsuojelulaissa. Lisäksi riistalintujen pesintä on rauhoitettu metsästyslaissa. Kaikkien luonnonvaraisten lintulajien myynti, kuljetus ja hallussa pitäminen myyntiä varten on kiellettyä. Myöskään elävien ja kuolleiden lintujen tai niiden helposti tunnistettavien osien tai linnuista valmistettujen tuotteiden myytäväksi tarjoaminen on kiellettyä luonnon- suojelulain mukaan.

Jokamiehenoikeudella saa kerätä luonnosta onkimatoja, muurahaisten munia sekä rauhoittamattomia simpukoita ja kotiloita. Tässä tulee kuitenkin huomioida, että useat simpukat ovat joko rauhoitettuja tai uhanalaisuuden perusteella erityisesti suojeltavia lajeja, joten näiden kerääjän tulee olla täysin tietoinen lajeja koskevista rajoituksista.

Jokainen luonnossa liikkuja on oikeutettu ottamaan vettä henkilökohtaiseen tarpeeseen vesistöstä tai luonnon lähteestä. Kaivosta tai erityiseen käyttöön otetusta lähteestä vettä ei saa ottaa ilman maanomistajan lupaa. Vedenotto-oikeus ei kuitenkaan koske pysyvää oikeutta. Jokamiehenoikeuksiin ei siis kuulu oikeus ottaa jatkuvaa käyttövettä toisen maalta ilman maanomistajan lupaa.

Kaivoskivennäisten etsiminen kuuluu Suomessa jokamiehenoikeuksien piiriin. Lisäksi siitä säädetään kaivoslain toisen luvun seitsemännessä pykälässä seuraavasti: ” Jokaisella on toisenkin alueella oikeus kaivosmineraalien löytämiseksi tehdä geologisia mittauksia ja havaintoja sekä ottaa vähäisiä näytteitä, jos toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoa eikä vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä (etsintätyö).” Toisen maalta ei kuitenkaan saa kaivaa näytteitä, jos siitä aiheutuu vähäistä suurempaa haittaa. Pieniä jälkiä siis saa jäädä toisen maalle kaivosmineraalien etsinnästä. Toisaalta maa-ainesten ottaminen ei lähtökohtaisesti kuulu jokamiehenoikeuden piiriin. Yksittäisiä kiviä tms. saa kerätä, mutta esim. kottikärryllistä soraa ei saa ottaa ilman maanomistajan lupaa.

Metsästys

Metsästys ei kuulu Suomessa jokamiehenoikeuden piiriin vaan se on sidoksissa joko maanomistukseen tai asuinpaikkakuntaan. Maanomistajalla on oikeus määrätä metsästyksestä ja metsästää omalla maallaan. Hyvin yleistä Suomessa on, että maanomistajat vuokraavat metsästysoikeuden jollekin paikalliselle metsästysseuralle ja näin metsästysseuran kautta saadaan laajemmat metsästysalueet käyttöön.

Jokaisella Suomessa vakituisesti asuvalla on oikeus metsästää yleisillä vesialueilla merellä. Lisäksi jokaisella kuntalaisella on oikeus metsästää oman kuntansa yleisillä vesialueilla. Asuinpaikkakuntaan liittyvästä met- sästysoikeudesta määrätään metsästyslaissa (Finlex) myös seuraavasti: ”Henkilöllä, jonka kotikuntalain (201/1994) 2 §:ssä tarkoitettu kotikunta on Lapin tai Kainuun maakuntaan kuuluvassa kunnassa tai Kuu- samon, Pudasjärven tai Taivalkosken kunnassa, sellaisina kuin ne olivat 31 päivänä joulukuuta 2014, on oikeus metsästää kotikunnassaan valtion omistamilla alueilla”.

Valtiolla on Suomessa paljon eri maa-alueita, joihin voi ostaa metsästysoikeuden määräajaksi. Lupa voi olla kestoltaan yhdestä päivästä koko metsästyskauden kattavaan kausilupaan asti. Lupien lukumäärä on rajoitettu aluekohtaisesti ja niihin sisältyy lupakohtaiset saaliskiintiöt. Lupajärjestelmä on kuitenkin erinomainen ajatellen suomalaisia metsästäjiä, joita on noin 300 000. Lupamenettely antaa jokaiselle suomalaiselle metsästäjälle mahdollisuuden harrastaa metsästystä ilman, että omistaa omia metsästysmaita tai kuuluu johonkin metsästysseuraan. Hyvien metsästysmahdollisuuksien takia vuosittain eräksi saatavan riistan määrä onkin suuri, noin kymmenen miljoonaa kiloa riistanlihaa.

Metsästyksen harrastajalla tulee alueeseen perustuvan luvan lisäksi olla suoritettuna metsästäjäntutkinto ja maksettuna vuosittainen riistanhoitomaksu.

Kalastus

Liikkuminen rannoilla kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin ja vesistöillä liikkumista vesilain 2 luvun 3 §, joka antaa oikeuden kulkea vesistössä ja jäällä aiheuttamatta toisille tarpeetonta vahinkoa, haittaa tai häiriötä. Liik- kumisessa on siis samat oikeudet ja rajoitteet kuin jokamiehenoikeuksissa ylipäänsä. Kalastusoikeus on kalastuslain mukaan yleensä vesialueen omistajalla. Kalastus mato-ongella, pilkillä tai viehekalastus yhdellä va- valla kuuluu Suomessa kuitenkin yleiskalastusoikeuden piiriin. Onkiminen ja pilkkiminen on kaikille maksutonta, mutta 18-64-vuotias henkilö, joka harrastaa viehekalastusta maksimissaan yhdellä vavalla, on velvoitettu maksamaan valtion kalastuksenhoitomaksu ja viehekalastusmaksu. Viehekalastus useammalla kuin yhdellä vavalla vaatii lisäksi erilliset luvat vesialueen omistajalta. Yleiskalastusoikeutta on rajoitettu lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa.

Myös kalastukseen, kuten metsästykseenkin, liittyy asuinpaikkakuntaan sidoksissa oleva kalastusoikeus: ”Enontekiön, Inarin tai Utsjoen kunnassa vakinaisesti asuvilla, jotka harjoittavat ammattika- lastusta, kotitarvekalas- tusta tai luontaiselinkeinoja, on kuitenkin oikeus saada korvauksetta lupa kalastuksen harjoittamiseen mainituissa kunnissa sijaitsevilla valtiolle kuuluvilla vesialueilla.” (Finlex)

Retkeily

Retkeily kuuluu Suomessa jokamiehenoikeuden piiriin ja liikkumista luonnossa retkeilytarkoituksessa ei ole rajoitettu erikseen. Yleistäen voidaan sanoa, että liikkuminen luonnossa muulla kuin moottorikäyttöisellä välineellä on sallittua.

Tilapäinen leiriytyminen on sallittua luonnossa jokamiehenoikeudella, kunhan se ei aiheuta alueella vähäistä suurempaa haittaa. Leiriytyminen ei myöskään saa haitata maanomistajan maankäyttöä. Tilapäisyyden määri- telmää kestosta tai leiriytymisen tarkoituksesta ei ole kirjattu lakiin. Leiriytyminen ei kuitenkaan ole sallittu piha-alueen läheisyyteen tai alueilla, joissa se on erikseen kielletty, vaikka muuten liikkuminen olisikin joka- miehenoikeudella sallittua. Esim. useissa kansallispuistoissa leiriytyminen on sallittu vain sille erikseen merkityillä alueilla.

Tulentekoon tarvitaan aina maanomistajan lupa. Metsäpalovaroitusalueilla tulta ei saa tehdä, vaikka siihen maanomistajan lupa olisikin. Retkikeitintä ei lasketa avotuleksi, joten sillä saa valmistaa ruokaa myös metsäpalovaroituksen aikaan. Risukeitin luokitellaan retkikeittimeksi, joten senkin käyttö on aina sallittua. Leiriytyjä ei saa kaivaa maata tai kaataa puita ilman maanomistajan lupaa. Leiriytymiseenkin siis liittyy samat rajoitukset kuin jokamiehenoikeuksiin ylipäänsäkin. Toisaalta leiriytyjää suojaa rikoslain 24 luvun 1 §, koska esim. teltta katsotaan kuuluvan kotirauhan piiriin.